Tyly ilma tuolla pihalla, huh, räntää ja vettä vihmoo sekä vaakasuoraan että yläviistosta käsin. Noh, mikäs se on täältä sisältä sitä katsellessa kun sopivasti sattui vapaa, nyt vain pökköä pesään ja tulta tuikkuihin.
Näistä kuvista paljastuu taas jotta olen jonkin sortin keräilijä, mikä on sikäli kummallista koska eikös horoskoopiltaan olevien jousimiesten pitäisi olla vapauden kaipuisia, materiasta riippumattomia maailman matkaajia ? Poikkeus sitten varmaan tässäkin tapauksessa vahvistaa säännön, minä kun viihdyn mahdottoman hyvin ihan kotosalla ja tykkään romusta.
Kirpparilla en voi vastustaa jos vastaan tulee hyvä suomalainen valurautapata kohtuuhinnalla. Nämäkin ovat ollet ostettaessa melkeimpä käyttämättömän oloisia, äitini on ne vain rasvalla uunissa polttanut enne kuin otin ne käyttöön. Mummulta sain tuon vanhan lättypannun ja painava munkkipannu on pitkän metsästyksen tulos.
Valurautaa on myös tämä Rosenlewin kuuden kynttilän "pannu". Eikös muuten muistuta tätä uutta Iittalan Allas-kynttelikköä ?
Tuonne hellan paisti osioon mahtuisi hyvin pata hautumaan, mulla on siellä lämmönvaraajana kiven murikka. Nyt liiteriin hakemaan uusi satsi klapia ja teet kiehumaan..
ps. meillä tuo rospuutto tarkoittaa huonokuntoisia teitä eli kelirikkoa ja sellaista välikausi aikaa..
Komeat rautakokoelmat! Täällä toinen jousimies romunkerääjä, koti-ihminen. Ehdin kyllä aikoinaan kiertää maailmaa aika paljon ja vapaudenhaluinenkin olen. Romu viehättää vaikka joskus on hyvinkin ritiriitaisia tunteita omistamiseen.
VastaaPoistaKiitos :) Vähän arvelinkin jotta ainakin sinä osaisit arvostaa tätä "kokelmaani" . Vaikka en ole ollenkaan hellan vieressä viihtyvää tyyppiä niin näissä padoissa on joku viehätys johon olen jäänyt koukkuun. Riippumaton, hetkessäeläjä, aina valmiina lähtöön jos niikseen tulee, samoja piirteitä tunnistan, Nuuskamuikkusen on oltava myös jousimies :)
PoistaVau miten hieno "romukokoelma" paitsi ettei ne oikeesti oo kyllä mitään romuja,päinvastoin.Mulla on kans kax rautapataa,kaikki riistaruuat laitan niissä. Ja vanhoja rautapaistinpannuja on useita.Tuo munkkipannu on ihan ylisiisti tuikkualusta,vau<3 nyt mä kyllä toistan itseäni,mutta ei voi mitään:)
VastaaPoistaSitäpaitsi on ihan eri asia omistaa tuollaista kaunista vanhaa laadukasta käyttötavaraa kuin jotain tarpeetonta nykykrääsää...
Hiljakseen on tuo romukokoelma kertynyt. Olen ymmärtänyt jotta pataruuat olis ihan suht helppoja laittaa, hautuvat ihan omillaan tuolla uunissa kunhan lämpö on oikea. Paistin pannua en ole vielä löytänyt, pitäisi varmaan katsella uusia. Munkkipannua etsin kauan se sopii hyvin tuikuille ja painaa hirmuisesti, mietin että on niillä entis aikojen emännillä ollut "habaa" kun ovat munkkeja pyöräytelleet..
PoistaIhana tuo vanha silitysrauta. Aivan upea puuhella myös!
VastaaPoistaJuu ja käyttääkkin vielä noita voi, ensin uuniin lämpiämään ja sitten suit sait pikku tuuki sileäksi :)
PoistaTässä oli vanha tiilinen hella ennen minun aikaani, tosi matala ja jo aika risa joten ihan ekana remonttina tehtiin tuo uusi hella. Kokkaillut en siinä pahemmin vielä ole mutta lämmön lähteenä se on mukava ja sähkökatkosien aikaan välttämätön.
Hienot rautajutskat ole keräillyt! Tuo munkkipannu tuikkukuppina in varsinkin tosi suloinen. Jaa että sellainen jousimies.... kotona viihdyn minäkin mutta myös kutsu maailmalle on aikas kova jatkuvasti. Voin hengittää vapaasti vain, kun lipastossa on lentoliput valmiina ;)
VastaaPoistaLuulen että en tule tällä niitä munkkeja pyöräyttelemään vaan se saa jäädä tuohon uuteen virkaansa, tuikkupannuksi :)
PoistaMikään horoskooppi asiantuntija en ole mutta eikös ne tai me jousimiehet vähän semmoisia tupata olemaan ? Minä kuljen töissä päivittäin meren rantaa ja voi kuinka se saa niin hyvän olon, tuntuu jotta jos haluaa niin tuosta on vapaa lähtemään vaikka mihin. Vielä en ole lähtenyt, mutta se tunne että voi jos tahtoo on vapauttava.
Maalta ja maatilalta lähtöisin olevana nuo sinun ihanat valurauta astiasi saavat monet muistot mieleeni lapsuuden kodistani. Paljon tutun näköisiä esineitä ja tuo liesi on kyllä varmasti monelle mieluinen. Hienoa, kun osaat arvostaa ja vaalia esineistöäsi.
VastaaPoistaTuo Arabian kannu on todellinen helmi.
Voi kuinka mukava kuulla ! Liesi on täällä syrjäkylällä tarpeen kun sähkökatko yllättää, sillä saa lämpöä ja lämmitystä :) Kannu on mummun vanha ja käytössä kulunut, näitä patoja saa käyttää hieman enennän ennekuin kuluvat..
PoistaEn minäkään jousimiehenä kamalasti kotia kauammaksi halaja. Tai ehkä sekin vaihe tulee, kun muuallekin halajaa. Tai ehkä sellainen on hiipimissä pikkuhiljaa tälle jousimiehelle. Toisaalta olen kokenut senkin, että materiasta pystyy olemaan riippumaton ja silti olemaan kotikissa. Tämän todistaa se, että useamman kerran elämässäni olen voinut asua ihan tyytyväisenä (tosin väliaikaisesti ja opiskeluaikoina) muiden kodeissa ilman juuri omia tavaroita ympärillä, kun lähellä on kuitenkin ollut kaverit ja kirjasto.
VastaaPoistaAika paljon samoja piirteitä meitä jousimiehistä löytyy :)
PoistaMiten se vanha sanonta menikään jotta romuun ei pidä rakstua, mutta kun tätä ikää alkaa kertymään ja saa perittyjä tavaroita niin niistä tulee tosi tärkeitä, tuntee kuluvansa sukupolvien ketjuun.. Ja se ne eri aikakaudet joita eletään kuuluu kuvioon, mukavia muistoja jää ja joskus huomaa kaipaavansa taas juurikin niitä opiskeluaikojen riippumattomuuksia.
Oli tosi mukavaa kun kommentoit :)
Mulla on samanlainen lättypannu, otin vuosia sitten äidin keittiöstä tallelle. En vain voi käyttää sitä, kun meillä on keraaminen liesitaso.
VastaaPoistaMieheni isän mökillä olen jonkin verran laittanut ruokaa puuhellalla. Siinä saa odottaa hieman kauemman, että perunat alkavat kiehumaan. Ja kattilan paikkaa pitää vähän hakea, ettei kiehu liian lujaa. Mutta äkkiä sen oppii, missä kohtaa on sopivan lämmintä kulloinkin. Mielestäni liha- ja kalaruuat tulevat mureimmiksi ja paremmiksi puuhellalla ja valurautapannussa, voissa paistettuna tietenkin ;)
Hellan uunissa sulaa nopeaa esim. pakastimesta otetut kahvipullat. Yllätyin, kuinka kuumaksi uuni tulee, kun pesällinen tai pari on palanut. Ruokakin pysyy siellä lämpimänä, kun miehet joskus unohtavat itsensä kalareissulle. Itse en ole uunipatoja tehnyt, mutta papan tekemä porkkanalaatikko oli ainakin hyvvää.
Hyvä kun otit talteen sen nyt voit käyttää sitä väliaikaisesti vaikka kynttilän aulusena, ei se mene siitä moksiskaan :)
PoistaJuu, jos on oikein kova nälkä ja alkaa kokkauksen tuosta lämmityksestä, niin sitä ehtii jo pyörtyä nälkään sillä välin :D
Mutta muutoin välillä on hyvä kypsytellä hiljaa.
Tosi hviä vinkkejä sain, kiitos Eija !
Sä sytytit muhun rautakauden. Hih. Ny kyl pitää hankkia, vaikka tommonen lätty- tai munkkipannu kynttilöille. Kyllä puuliesi on aina puuliesi, sanoo nimimerkki "Elämäni eka hella".
VastaaPoistaRospuutto on täälläkin.
Joissain asioissa tekee hyvää palata taaksepäin, vaikka just näihin rautakausiin :) Uusi virka lättypannulle, kannatan !
PoistaRospuutosta routaan siirtymistä odotellaan, vähentyisi tuo tassujen pesu..
Oi oi mitä ihanuuksia täällä ! Ja tässä samassa tuli ikävä edellisen rintsikkatalon Siro-puuliettä, nykyisestä puuttuu : ( Se loi kyllä sellaista tunnelmaa talvisin että ei mikään voi sitä korvata.
VastaaPoistaRomunrakastajaksi ja hamsteriksi tunnustaudun mä, mutta kotona on vahti joka vaatii minua heittämään aina jotain pois kun tuon uutta tilalle - kauhun tasapaino : )
Kaunis rintsikkatalo sinulla ! Ja hyvän värin olet valinnut talon pintaan ! : )
Ai kun mäkin tarvisin vahdin jottei nurkat täyttyisi liikaa, onneksi tuo työ vie niin suuren palan ajasta että harvoin pääsen niiden "romulaarien" äärelle :)
PoistaSitähän se nyt on. Kynttilät esiin ja lämmin kaakaokuppi käteen.
VastaaPoistaKäyhän blogissani vilkaisemassa, siellä on huomionosoitus Sinulle! :)
Voi kiitos Pelaguu, pitääpä tulla heti vieraisille :)
Poista