Sain bogi taipaleeni ihka ensimmäisen tunnustuksen,
kiitos siitä Elämää pellossa blogin emäntä Viannalle.
Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa itsestä kahdeksan satunnaista asiaa, kiittä tunnustuksen antajaa ja jakaa tunnnustus eteenpäin kahdeksalle blogille. Näitä on ollut mukava lukea muista blogeista, joten eikun yrittämään..
Olen syrjäkylän tyttö.
Muutama vuosikymmen taakse päin meidän kylällä oli vielä kauppa ja koulu. Yksi opettaja opetti kaikkia kuutta luokkaa yhtä-aikaa, oppilaita oli vuodesta riippuen yhdeksestä kahteentoista, omalla vuosiluokallani meitä oli neljä mikä oli silloin huippu määrä. Koulu oli kuin perhe erilaisine tyyppeineen, aina oli mukava aamulla lähteä ja opittua tuli paljon ohi opetussuunnitelman.
Suurinpiirtein ylä-astelle siirtymisen aikoihin koulu ja kauppa loppui. Ylä-aste oli kunnan keskustassa ja sinne matka taitettiin taksissa istuen, kaikki sivupolut kiertäen istumista tuli pitkästi toista tuntia sivu. Auto sullottiin täyteen koululaisia, ala ja ylä koululaisia toinen toistensa sylissä, lattialla ja taka hutlaarissa, silloin ei paljon perustettu turvavöistä. Koska olin kooltani porukan pienimpiä tulin istuneeksi takapenkin jonkilaisen invatuen takana kolme vuotta sen 4h/pv, aikana jolloin ihminen kasvaa pituutta eniten. Tästä syystä selkärankani kasvoi vinoon.
Tykkän moottoreista.
Mopo, traktori, porakone, kaivuri, kuormaaja, maamoottori ihan sama kunhan pörisee.
Päiväuneni olen lapsena nukkunut joko tukki-auton penkillä tai navetan jauholaarin päällä. Kevarikorttia seurasi kaikki muut mahdolliset ja pieniä traktoreita en voi vastustaa. Ruohonleikkurilla päristely on kuin jooga, siinä mieli lepää kun saa kurvailla ajatukset vapaana pitkin pientareita..
Yrittäjyys on elämäni suurin juttu.
Pieneen perheyritykseen syntyminen ja sen mukaan jääminen on muokannut koko elämäni. Oikeastaan muuta elämää ei ole, kaikki liittyy ja menee aina työn ehdoilla. Tämä on oma valintani ja tykkään tästä vaikka välillä on raskasta, mutta eikös kaikilla aina välillä on..
Kerään kiviä.
Luonnon kivi, voiko kauniipaa olla. Kerään varastoon kiviä paikoista jossa ne ovat tiellä, sieltä sitten voi kaivaa aina sopivan kun löytyy paikka.
Keräilen myös omenapuita ja sinisiä muumimukeja.
Puutarha hurahdus.
En uskonut tulevani piha ihmiseksi. 4H:n ryytimaa projekti jäi aina lapsena äidin vaivoiksi, oli mukavampaa ajella mopolla kuin kitkeä kasvimaata. Talon ostettua päätin rakentaa kivetyksen joka olisi vaivaton ja aina siisti, tämän tieltä raivasin parikymmentä marjapuskaa sekä muuta pihamaata. Mummun ja Äidin kanssa rakensimme ensimmäisen uuden kukkapenkin naapurilta saaduista jakotaimista, sitten kiinnostuin omenapuista. Vuodessa istutin kymmenisen puuta ja siitä tää kaikki oikeastaan alkoi..
Olen horoskoopissa jousimies.
Huoh, sain aikaan vain kuusi satunnaista mutta riittäköön nyt nämä.
Kiitos vielä Viannalle tästä avautumisen mahdollisuudesta, haastellinen tehtävä on myös jakaa tunnustusta eteenpäin joten ne pihakaverit jotka eivät tätä ole vielä saaneet voivat sen tästä napata..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti