Normaalisti en vedä haalareita niskaan maanantaisin, hoitelen paperi asioita, makselen laskuja ja jos jää aikaa saan ehkä omaa aikaa. Eli maanantai joskus myös tiistai on mun viikonloppu, lauantain ja sunnuntai taas pitkät ja työn täyttämät. Tänään vapaan ilo muuttui harmitukseksi. Juuri kun oltiin päästy flunssa-aallosta, täällä alkoi porukkaa kaataa yrjö-aalto. Minä niin yli kaiken inhoan ko. kiertolaista. Nyt vaan tuurataan ja odotellaan koska on oma vuoro. No mikä se auttaa jaksamaan? Ainakin se et huomenna ollaan jo puolessa kuussa. Ja se et kaik puuni näyttää selvinneen talvesta, ainakin tähän saakka. Eli kun lähtee piha kierrokselle murheet unohtuu. Silmuissa on voimaa vaikka lunta on vielä napaan saakka ja muutama pajunkissa löytyi jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti