Havupallo

Kilometri tältä tontilta ja ollaan kunnan rajalla jossa on tehty kesällä aukko hakkuu. Motokuski oli hauskasti jättänyt yhden kuusen pystyyn, ja kun lähemmin tarkastelee huomaa syyn, latvassa on tuulenpesä. Wikipedia kertoo tuulenpesistä seuraavaa:

Tuulenpesäsienet ovat Taphrina-sukuun kuuluvia kotelosieniä, jotka loisivat kasveilla ja muodostavat niihin erilaisia epämuodostumia, kasvaimia tai lehtilaikkuja. Tunnetuimpia näistä ovat lehtipuiden tuulenpesät: oksien epänormaalin haaroittumisen seurauksena muodostuneet tiheät oksarykelmät.
Tuulenpesäsienien suku on erilaistunut muista sienistä; se on ainoa Taphrinales-lahkon suku. Tuulenpesäsienet ovat usein erikoistuneet loisimaan yhdellä kasvilajilla tai -suvulla. Pohjoismaissa tavataan noin 30 lajia muun muassa saniaisilla, koivuilla, lepillä, ja hanhikeilla. Jotkin lajit loisivat pelkästään lehdillä, toiset voivat loisia koko versossa.
Tuulenpesäsienet lisääntyvät itiöillä, jotka syntyvät suoraan loisittujen kasvinosien pinnalle muodostuvissa itiölavoissa (ei itiöemää).
Tuulenpesiksi kutsutaan myös havupuissa tavattavia somaattisessa solussa tapahtuneesta mutaatiosta johtuvia epämuodostumia (esimerkiksi pallolatvakuusi).

Lehtipuissa oleviin tuulenpesiin olen minäkin joskus törmännyt mutten vastaaviin havupuissa, aika jännä ilmestys tämä, mukava jotta motokuski jätti sen näkysälle. Kuvat olen ottanut 15.11.2012.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Onni on olla itsenäinen, kiitos ja kunnia 

niille kaikille jotka sen tekivät mahdolliseksi.

Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää !

Rekipeitto ja pala puuta

Tuli talvi ja paukku pakkaset, aiheuttaen hälytyksiä pitkin maakuntaa. Nyky maailma on tehty sellaiseksi jotta rattaan pyörien pitää pyöriä oli sää tai tilanne mikä tahansa, enää ei ole varastoja ja kaikkea tarvitaan heti, vauhdin hiljentäminen ei käy. Rattanpyörän osasen on vain toimittava ei auta jäädä odottelemaan.  Eipä kai se helpompaa ollut ennenkään mutta on kiva ajatella jotta silloin saatettiin elää sään tai tilanteen mukaan ja tehdä vain välttämättömimmät. Olen kaivellut taas aittaa ja tehnyt löytöjä vuosien takaa, tavallaan taas käyttöön otettuina paloina ne rauhoittavat.

Geranium  pohti edellisen postauksen kommentissa jotta ihmisellä pitäisi olla enemmän tasoja johon voisi rakennella kivoja asetelmia. Minä olen aivan samaa mieltä !  Ja tästä innostuneena rakensin "joulutason" kahden rahin päälle, se on helppo purkaa kun kyllästyy. Aitan ylisen puulaatikosta löytyi villainen kudottu rekipeitto jota oravat eivät ole onneksi nakerrelleet vaikka se on siellä lepäillyt ilman käyttöä jo yli 60 vuotta. Hellä pesu ja uusiokäyttöön rahien päälle, vanhan sileäksi kuluneen lankun pätkänkin pesin Tolulla. Nyt siihen voi rakennella erilaisia jouluisia asetelmia.

Valmiina

Adventin aika koittaa taas kohta joten kaivelin minäkin komeroita ja rakensin oman kynttelikköni Nuutajärven kynttilänjaloista, aitasta löytyneestä tarjottimesta ja Äidin käsityömessuilta täsmä tuliaisina tuoduista numeroista. Edellisen kynttelikköni muistan ala-aste ajoilta, silloin kaikki askartelivat sellaisen halkaistusta koivupöllin palasta poraamalla siihen syvennykset sellaisella käsin veivattavalla poralla ja tinapaperista tehtiin tähdet reikien ympärille.  Muistan myös kuinka juhlallinen oli kuusijuhlan hetki jolloin kaikki neljä kynttilää paloivat opetustaululaatikon päällä tässä kynttelikössä, valot oli sammutettu luokasta ja koulun kaksi vanhinta lukivat Marian ja Joosefin tarinan sen laatikon takaa värisevin ja jännittynein äänin, olihan paikalla koko kylän väki. Oi aikoja. Hienoa jotta taas täällä blogistaniassa herätellään näitä vanhoja tapoja henkiin, vai olenko ainoa joka on tämän kynttelikön unohtanut ?   Löytyykö sinulta perinteinen kynttelikkö vai rakennatko joka vuosi uuden ?  Ilman teidän kanssa bloggaajien toinen toistaan hienompien asetelmien ihastelua tuskin olisin huomannut rakentaa omaa.

Tuohella tuunattu

"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu ?" laulaa Martti Servo & Napander, ja musta tuntuu useasti jotta se kipale kertoo juurikin tästä tädistä joka tällä tontilla häärii. Mutta ei täällä lannistuta, ei alkuunkaan.  Kuten ei eilen illallakaan kun rupesin toteuttamaan pientä askartelua jonka värkit tuli kerättyä syksymmällä ojanpientareelta jossa oli moto kaadellut koivikkoa kuorien rungot kukkuroiksi. Keräsin rouhekopallisen tuohia talteen ja pistin varastoon odottelemaan sitä askartelu aikaa. No se aika koitti eilen.  Varastointi vaiheessa en vain ollut huomannut jotta kuivassa ne tuohet käpristyy rullalle, joten käyttökelpoista materiaalia ei enää ollutkaan kovin paljoa. Viriä uuniin löytyykin nyt sitten koko talveksi :)
Se syksyinen ajatus oli jotta näistä tuohista saan leikeltyä hienoja enkelinsiipiä joulukuusen koristeeksi, puutarhasaksilla tuohen leikkaamine ei ole sitä kaikkein helpointa varsinkaan jos peukku kasvaa keskellä kämmentä, mutta sinnikkäästi vain tein mitä olin aatellutkin.  Ja tämmösiä tuli, jos olis lapsia niin voisin sanoa jotta ne on nämä tehneet.. Kaukaa katteltuna ne on ihan ok joten jatkan askartelua.

Pieni peltipurkki kokoelma

Nyt kun ei löydy oikein noita puutarhakuulumisia kirjoiteltavaksi niin haittaks se jos mennään hiukan asian sivutte ?   Sanotaan että kauneus on katsojan silmässä ja ainakin minun silmiin melkein kaikki vanha on kaunista, esimerkkinä nyt vaikka nämä entisajan peltipurkit.  Eikös ole nätti tuo karkkirasia, ei siihen ole montaa namua mahtunut, toista on tämänpäivän jättisäkit joita kaupoista löytyy hyllymetreittäin. Ja entäs tämä kaardemummapurkki jonka sain mummultani, ei paljoa sokerinpalaa suurempi :)

Johtuneeko siitä jotta ennen ei noihin pakkauksiin jouduttu kirjoittamaan niin suuria määriä tuotetietoutta kun tänäpäivänä, mutta purkkien ulkoinen olemuskin tuntuu raikkaalta ja viimeistellyltä. Hangon leivinjauhekkin on pakattu niin raikkaasti.

Autotallista löytyy myös vanhaa ja kaunista peltiä, joka odottaa kesää ja aurinkoa..

Onnea on..

.. mustikanvarpukimppu ja kirppikseltä löytyneet kynttilänjalka & lasipallo.

Ja blogiystävät kuten
Kruunuvuokko Puutarhan Lumo blogista joka muisti kivalla tunnustuksella, kiitos siitä :)

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon
ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Täältä Hannalasta tunnustus lähtee eteenpäin :

Pelaguulle Kaaos kukkaruukussa blogiin 
 
Eijalle Päärynäpuun varjossa blogiin

Vilmalle Kivisen Vilma blogiin

Mummelille Himmun ja Mummun arkea ja juhlaa blogiin

Geraniumille Tontti 559m2 blogiin

Purlinalle Keltainen tupa ja perunaamaa blogiin


Näitä tuli nyt kuusi muuta eipä tuo kai haitanne, niin mukavia ovat nämä kaikki !!