Tappioita ja investointeja

Silloin kun ihastuu johonkin ei ensimmäisenä ajattele järjellä.. Näin kävi myös tälle Tädille taas kerran, valitettavasti.. Juhannuksena 2010 tuli kannettua puutarhakaupasta rusokirsikka Kikushirade, jonka sukupuussa luki kyllä vyöhyke 1.. Minulla kai aurinkolasien tilalla vaalean punaiset okulaarit, ja palava rakkaus rinnassa.. Osto hetkellä siinä oli ihanat kukat ja muutoinkin komea puu sai pihasta paraati paikan..
Talvella puutarhalehtiä lueskellessa unelmoi jo tulevan kesän kukinnasta niiden mukaan sen piti olla unohtumaton näky.. Keväällä seurasin silmuja, seurasin viime viikkoon saakka, ei mitään eloa..

Ensimmäisessä kuvassa puu näkyy penkin vasemmassa kulmassa, kolmessa muussa kulmassa on riipparaidat..

Menetetyltä näytti, harmitus oli suuri koska tämä on ollut rahallisesti kallein yksittäinen puu jonka olen koskaan ostanut.. Puun kaatoon ryhdyttyä huomasin jotta juuressa näkyi eloa, mutta koska väärän vyöhykkeen asukas oli mun pienen pihani parhaalla paikalla en tahtonut siihen kasvavan mitään puskaa..
Kaivoin kaverin ylös, nipsasin latvat poikki ja siirsin sivummalle, josko siihen juurelle ostaisi myöhemmin jonkun kährön..

Eikun puutarhakauppaan hakemaan uutta puuta tilalle..  (oho, tuli ainoa naapuri myös kuvaan mukaan)

Ja opinko mittään ?  Vissiin ihan vähän sillä tilalle tuli riippajalava joka sopii vyöhykkeelle I-II ja minähän asun edelleen täällä kolmosella..  Josko nuo ilmastonmuutokset on muuttaneet vyöhykkeitä niin voipi menestyä hyvin, mutta mikäli vanhat merkit pitää paikkansa joudun taas ensi kesänä ostoksille.. Ja nyt pitää ottaa mukaan joku joka vetää ponnarista jos näitä väärän vyöhykkeen yksilöitä kuskaan kassalle..

Torstaina alkoi kasvihuoneen pohjien teko, viimeinkin, josko sitä vaikka juhannukseksi..

Ja loppuun hyvä ostos, kestää säätä kuin säätä ja vuosia..

                                                               .. tässä alla alkuperäinen versio Papu :)

Molly ja sen ystävät

Molly

ja Hänen nimetön ystävänsä..

Ja eräs kärhö joka ei tahtonut olla vaaleansininen..

Vanhan penkin peruspilari..

Olisiko Honey..

Mummulta saatuja matalia liljoja

Täällä on taas niin kylmät kelit jotta on pakko hakea pitkätkalsarit kaapista takas, se on sitä suomen suvea, jos vielä tulisi Emmerdale telkusta voisi luulla jotta on jo syksy.. Kesä tuu takas..

Kuva pläjäys

Huh, kun on taas päivät hurisseet vauhdilla. Sireenit ja omenapuut on jo kukkineet ja alppiruusut kukkivat viimeisiään. Nämä purkeissa kasvaneet ovat viime kesäisiä jotka on olleet talven kylmässä autotallissa.
Ne on ostettu Honkkarista (muistaakseni maksoivat vain jotain kympin luokkaa kappale) ja ovat ehkä hollantilaista alkuperää, luulen jotta menestyvät näin ruukussa täällä kolmosella muutoin tuskin kestäisivät talvea yhtä hyvin kuin kotimaan sisarensa.

 Tässä uudessa pääty penkissä ensinnä Eino, seuraavana Hellikki ja keskellä Raisa, kaikki melkeimpä saman värisiä. Harmittaa vähän kun en valinnut yhtään vaaleanpunaista.. Toivottavasti saan nämä suomi tytöt ja pojat talvetettua..

Ja ihan näilä näppäimillä koittaa jo pionien aika. Tässä talon alkuperäisessä penkissä on kahta vanhaa (siis tosi vanhaa) lajia, sitten Mummolta saatua vanhaa ja muutama jotka oon itse istuttanut pari kesää sitten joiden nimiä en sillon tajunnut laittaa ylös. Nyt on toisin, innostuin tilaamaan Pionienkodista muutaman uuden ja muutamaa vielä tekisi mieli, ja nyt merkitsin tulokkaat huolella..

Tässä tämä uudempi ja takana näkyy tulevat ihanuudet nimettyinä..

Entisellä emännällä Oljalla oli kyllä puutarha silmää, tässä sisään tulon puska-aita rivissä on kaikki valkoista ja vuoron perään kukkivaa, kun toinen lopettaa toinen alkaa. Ensin sireeni jonka perään heisi ja viimeisenä suuri vanha ja tuoksuva jasmike..

.. ja näiden alla tietysti kasvaa valkoisia kieloja

Loppuun vielä kuva tuliaisista jotka sain.. Yksi ihana oli löytänyt ne Englannista ja kantanut ne repussaan läpi italian rallien.. Kiitos Marko, tiedän jotta joskus saatat täällä pistäytyä :)
Elikkäs ne on tuollaiset aurikokennolla toimivat leppikset..

Hurahtamisia

Syksyllä 2009 sain naapurin puutarha harrastaja pariskunnalta tupaantuliaislahjaksi kymmensenttisen pätkän, joka näytti kuivalta koivun risulta mikä oli tökätty multaan. No eipä ole kummoinen kukkanen ajattelin, vaan vähänpä silloin tiesin. Talvetin sen muiden purkkieneni mukana autotallissa, ja keväällä se näytti jos vieläkin elottomammalta. Olin jo heittämässä sitä kompostiin, mutta pienen ruukun ollessa tyhjä iskin sen siihen ja unohdin. Muutamien viikkojen päästä kun oikein tarkkaan katsoi huomasi pieniä beigejä nukan peittämiä palluroita jotka alkoivat paisua. Niistä puhkesi lehtiä ja koko karahka kasvoi kesän aikana kokonsa moninkertaiseksi.

Siitä alkoi rakkaus. Ja seuraavana syksynä kun pääsin vierailulle ko pariskunnan viini "tarhalle" olin myyty. Vanhat karahkat notkuivat rypäleitä, siis oikeita viinirypäleterttuja. Heillä on vuosi kymmenien harrastaja taustaa monista viiniköynnös lajikkeiden kasvatuksesta ihan muovi huoneessa täällä pohjois-satakunnassa.
Sanoivat jotta tänä kesänä se minunkin heiltä saamansa Zilga voi jo kukkia jos talvetus on onnistunut.

Tuossa on nyt rivissä mun viinini. On saanut Zilga kaverita :)  kokeilen nyt myös Jubileinaja Novgorodaa, Hazaine Sladkiita, Summer Sweetä ja Fabelia jotka istutin 2010 ja tänä keväänä ostin vielä tuon Svensson Redin. Ja kaikissa näyttäisi olevan henki talven jälkeenkin. Mulla on nuo 150 litran saviruukuissa ja talvetan ne autotallissa jossa on pakkasta korkeintaan -15`c.  Tuolla pariskunnalla olivat 20 - 40 litran ämpäreissä ja muovihuonneessa jossa puhallin kovimpina pakkasina. Heistä oli vuosia sitten juttu Kotipuutarhassa, linkittäisin sen tähän jos osaisin.

Olen vielä ihan ummikko tässä asiassa mutta niin innoissani jotta toivottavasti saan nuo pysymään hengissä ja joskus jopa niitä rypäleitä. Viiniköynnökset on kuitenkin niin uskomattomia kun voivat elää vaikka kuinka vanhoiksi ja aivan kuolleen näköisestä karahkasta puhkeaa sellainen elämä. Jotta suosittelen kaikille, etelämmässä menevät ihan ulkona ja jotkut lajit kestävät hyvässä suojaisessa paikassa jopa -33`c pakkasta.
Jos löytyy muita viiniköynnöksisä innostuneita olis kiva kuulla..

Niin hassua kyllä minä en itse tykkää viinistä, maistelen sitten vain näitä rypäleitä..

Matjuuni ja kätevän naisen kasvihuone..

Oikean ja tulevan kasvihuoneen ollessa vielä vaiheessa, keksin viime keväänä niitata pakkaspeitteillä ja harsoilla tuon autotallin pikku kuistin. Hyvin on asiaansa ajanut tähän saakka, nyt alkaa tulla tila täyteen.
Siemenistä kasvattamissani tomaateissa on jo alkuja. IHME !! :)

Kirsikkaluumu Matjuuni (3v) on taas liian hyvissä ajoin valmiina kesään. Joka vuosi se kukkii toukokuun puolessa välissä, mutta varmat kesäkuun pakkaset vievät sen pienet hedelmät. Joku harsosysteemi olisi sen päälle kehitettävä. Ja lopettaa väärän vyöhykkeen kasvien ostelu.

Pihalla viimeinkin

Luulin että kevät ajoi jo ohi kun tämä Täti vain pyöritti rattia. Mutta ei, kyllä se odotti mua. Osa vapaa viikkoa takana ja autotallin taka rinne jo hieman mallillansa. Syksyllä tein itse nuo pohjat tuomalla pyöräkuormaajalla kiviä, lapiolla sitten hoidin tuon pengerryksen. Oikealla oleva osuus jossa on likakaivonkansia jää luultavasti syksyyn, jollion voi pongata materiaalia aleista, muutoin ei pussi kestä.

Kasvihuone nököttää vielä paketissaan, pohjan tekoon saan apuja kesäkuun puolella. Vähän jännittä mitä paketeista paljastuu sitten kun päästään niitä availemaan, kun sen torpan perille tulossakin oli vaikeuksia. Suunnitelmissa ja unelmissa on vielä hyvä elää, murehditaan sitten kun ne etehen tulee.

Niitä suuria ilon tunteita tuotti jo "Stella", joka kerkesi kukkia ennekuin sain sen istutettua.

Uutta perheenjäsentä hakemassa

Menneenä lauantaina kävimme noutamassa Valmetille kaverin.
Aika on kulunut hujauksessa uuteen kaveriin tutustuessa, ja hyvin näyttää Volvo meille kotiutuneen.